Moskovan taistelu

Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.

Moskovan taistelu
Osa itärintamaa toisessa maailmansodassa
Panssariesteitä kadulla Moskovassa vuonna 1941.
Päivämäärä	30. syyskuuta 1941 – maaliskuu 1942
Paikka	Moskovan ympäristö, Neuvostoliitto
Lopputulos	Neuvostoliiton voitto
Vaikutukset	Puna-armeija esti saksalaisten etenemisen Moskovaan
Osapuolet
Saksa	Neuvostoliitto
Komentajat
Fedor von Bock	Georgi Žukov Aleksandr Vasilevski
Vahvuudet
1 500 000 sotilasta 1 700 panssarivaunua 950 lentokonetta	1 500 000 sotilasta 1 000 panssarivaunua 677 lentokonetta
Tappiot
248 000–400 000 sotilasta	650 000–1 280 000 sotilasta
Infobox OKNimi-testi OK

Moskovan taistelu oli Saksan ja Neuvostoliiton joukkojen välinen taistelu Neuvostoliiton pääkaupungin Moskovan hallinnasta toisessa maailmansodassa. Saksa oli hyökännyt Neuvostoliittoon kesäkuussa 1941, ja taistelu pääkaupungista käytiin 30. syyskuuta 1941 – 7. tammikuuta 1942 noin 600 kilometriä leveällä rintamalla.

Taistelu jakautuu kahteen jaksoon. Saksan operaatio Taifuuni oli suunniteltu kaksipuoliseksi saarrostukseksi. Kaupungin pohjoispuolisen pihdin 3. ja 4. panssariarmeijan tuli läpäistä Kalininin rintama ja samanaikaisesti uhata Moskovan ja Leningradin välistä junayhteyttä. Eteläpuolisen pihdin 2. panssariarmeijan tuli murtaa Lännen rintaman puolustus Tulan eteläpuolella. Saksan 4. armeijan tuli edetä lännestä suoraan kohti Moskovaa. Suunnitelmaa täydensi operaation loppuun suunniteltu operaatio Wotan.

Neuvostojoukot olivat rakentaneet kaupungin ympärille kolme puolustuskehää, joita miehittivät vastaperustetut reserviarmeijat sekä Siperiasta ja Neuvostoliiton Kaukoidästä tuodut joukot. Saksalaisten etenemisen pysähdyttyä neuvostojoukot aloittivat vastahyökkäysten sarjan, joiden tuloksena saksalaiset työnnettiin takaisin Orjolin, Vjazman ja Vitebskin alueelle. Taisteluissa kolme Saksan armeijoista joutui saarroksiin^selvennä.

Moskovan taistelun esinäytös oli Vjazma–Brjanskin taistelu, jonka tarkoitus oli eliminoida Moskovan puolustuksesta vastaavat joukot, jotka olivat:

• Lännen rintama, 6 armeijaa komentajana Semjon Timošenko
• Brjanskin rintama, 3 armeija komentajana Andrei Jerjomenko

Saksan Keskustan armeijaryhmä hyökkäsi 30. syyskuuta komentajanaan Fedor von Bock. Siihen kuuluivat Saksan 2., 4. ja 9. armeija sekä 2. (Heinz Guderian), 3. (Hermann Hoth) ja 4. panssariryhmä (Erich Hoepner).

Hothin ja Hoepnerin panssariryhmät kohtasivat 7. lokakuuta Vjazmassa sulkien mottiin Timošenkon kuuteen armeijaan kuuluneet 55 divisioonaa. Samaan aikaan Guderianin panssariryhmä motitti Jerjomenkon kolmen armeijan 26 divisioonaa. Saksalaisjoukot saivat taistelussa 663 000 sotavankia murtaen Moskovan ensimmäisen puolustuslinjan. Vain kolme viikkoa aikaisemmin Kiovan taistelussa saksalaiset olivat tuhonneet marsalkka Semjon Budjonnyin viisi armeijaa ja saaneet 665 000 sotavankia.

Neuvostoliittolaisten puolustusrakennelmia Moskovassa ja sen edustalla.

Syksyn kelirikko hidasti Saksan hyökkäystä, mutta joukot kykenivät silti jatkamaan etenemistä. Kaluga vallattiin 13. lokakuuta ja seuraavana päivänä kukistui Borodino, joka on tunnettu myös syksyllä 1812 käydystä Borodinon taistelusta osana Napoleonin sotaretkeä Venäjälle. Borodinossa neuvostoliittolaiset käyttivät ensimmäistä kertaa T-34-panssarivaunua^lähde?.

7. marraskuuta alkaen kelirikon korvasi talvi ja pakkanen. Maa jäätyi, ja saksalaisten viimeinen yritys Moskovaan käynnistyi 19. marraskuuta. Kuun lopulla pakkanen kiristyi yli 40 asteeseen. Saksalaisilla ei juuri ollut talvivarusteita, ja noin 40 prosenttia sotilaista paleltui. Myös aseiden ja panssarien öljyt jähmettyivät. Aseet eivät toimineet eivätkä panssarit käynnistyneet.

Saksalaisten hyökkäys eteni parhaiten Moskovan luoteispuolella, ja puna-armeija onnistui suurin uhrauksin pysäyttämään hyökkäys Jahromassa ja näin estämään uhkaavan saartoliikkeen. Saksalainen tiedusteluyksikkö pääsi suurempaa vastarintaa kohtaamatta aina Himkiin asti, joka oli vain kahdeksan kilometriä Moskovan kaupungin rajasta. Tämän lähemmäksi Moskovaa saksalaiset eivät koskaan päässeet.

5. joulukuuta Adolf Hitlerin käskystä panssarikenraali Heinz Guderian pysäytti hyökkäyksen, joka oli epäonnistunut aivan Moskovan porteilla.

Saksalaiset eivät olleet lainkaan varustautuneet talveen ja jo sitä ennen upottava lieju pysäytti moottoroidut joukot. Tästä virheestä ei voi syyttää ainakaan Adolf Hitleriä, sillä SS-joukot ja Luftwaffe saivat talvivarusteensa ajoissa. Saksan maavoimien esikunta oli laskenut Neuvostoliiton olevan vallattu syksyyn mennessä ja noin 50 divisioonan katsottiin riittävän lopun valtaamiseen. Tästä syystä oli talvivarustuskin varattu vain joka neljännelle saksalaiselle sotilaalle. Liejun ja äärimmilleen venyneiden huoltoyhteyksien takia joutuivat saksalaiset varustautumaan sotasaaliilla, mikä johti pilkkukuume- ja lavantauti-epidemioihin. Hitler erotti maavoimien komentajan sotamarsalkka von Brauchitschin ja otti tehtävän itselleen.

Venäläiset puolestaan toivoivat talven tuloa, sillä he olivat tottuneet talveen. Kesän ja syksyn taistelujen kuluttamat saksalaisjoukot joutuivat yli 40 asteen pakkasissa, ilman talvivarustusta kulkutautien harventamaksi. Lopulta saksalaisten voimat loppuivat ja saksalaisten selviytyminen huollon romahdettua alkoi monesti olla kyseenalaista, vaikkei vihollista olisi edes ollutkaan.

Pääartikkeli: Neuvostoliiton talvioffensiivi 1941–1942

Tokiossa toimiva vakooja Richard Sorge oli ilmoittanut venäläisille Japanin suunnitelmasta Tyynenmeren alueella. Sen seurauksena Stalin veti Siperiasta useita kymmeniä divisioonia. Ne olivat talveen tottuneita hyvin varustettuja siperialaisia, jotka ilmestyivät Moskovan rintamalle 5. joulukuuta 1941.

Tammikuussa 1942 saksalaisten puolustus murtui useasta kohdasta. Saksan 9. armeija jäi mottiin. Ankarissa taisteluissa puna-armeijan joukot eivät onnistuneet lyömään saksalaisia, vaan saksalaiset onnistuivat talven ja kevään 1942 aikana motittamaan useita venäläisten hyökkäyksistä^selvennä. Puna-armeijan voimien tyrehdyttyä taistelut laantuivat helmi- ja maaliskuussa.

• Paul Carell: Marssi Venäjälle. Gummerus, 1964.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Moskovan taistelu Wikimedia Commonsissa